Tauolla olen tosiaan viimeiset 3 kuukautta ollut, ja se on tehnyt ihan hyvää. Instassa jo kerroinkin miksi niin tein, ja voin sen tässäkin nopeasti sanoa. Eli jo ajatus nukkeilusta ahdisti, pelotti kun teitä on jo niin monta, etten täytä odotuksia ja ansaitse teitä. Koulu alkoi ja kaikki aika ylimääräiseen tekemiseen katosi. Se vain lisäsi stressiä ja tauko venyi.
Nyt kuitenkin oon ehkäaikavarmasti tekemässä come backin, ja kävinkin napsimassa kuvia, ja pitkästä aikaa nautin siitä oikeasti <3
Kiitos älyttömän paljon jos oot ollu lukijana ja seuraajana<3 Oisin lopettanu ajat sitten jos tätä yksin tekisin, mutta yhä uudestaan te, teidän nuket, kuvat ja blogit saa mut rakastumaan tähän harrastukseen!
Muistan vain hämärästi sen illan tapahtumat. Välillä en muista mitään, välillä melkein kaiken, ja joskus hetkiä ponnahtelee alitajunnastani, tai näen ne välähdyksinä.
Faythé on kuollut. Tai ei kuollut, vaan ikäänkuin horroksessa, tai ikuisessa unessa. En välitä hänestä. Hän on manipuloiva, itsekäs, täysin tahditon ja ilkeä. Mutta silti, hän oli ainut joka minut näki kun olin haamu. Hän oli ainut jonka kanssa pystyin puhumaan, vaikkei häntä kiinnostanutkaan.
Sitten Tom astui kuvioihin. Hän sai minut tuntemaan jälleen iloa. Juttelimme, nauroimme, ja meistä tuli ystävät. ehkä vähän enemmänkin..
muistelee
Se oli väärin, tiedän sen kyllä. Siksi en ole kertonut Milenalle vielä yhtään mitään.
"lisää teetä?"
Destiny: uhm.. mitäh?
Destiny: *Katselee ympärilleen etsivästi*
tarjoilija: Lisää teetä?
Destiny: ai, joo
Destiny: mm
Destiny: *hiljainen ääni* kiitos..
Tarjoilija: Sano vain jos tahdot jotain muuta.
Destiny: mm
Tarjoilija lätee ja mutisee samalla: Kaikenlaisia sitä nykyään...-.-
Destiny: *katselee tarjoilijan perään ja tarttuu samlla löysästi kiinni mukinkahvaan*
Destiny: ohohh..
Destiny: Taitaa alkaa satamaan..
Destiny: Lasku kiitos!
Destiny: Missäköhän Tom on nyt.
Ehkä vierelläni. Tai yksin jossain.
Milena: DESTINYY JUHUUUU!!
Destiny: *vilkuttaa hymyillen* voiräkä
Milena: *huutaa* Mitä sinä siellä sateessa seisot?
Milena: Odota! Tulen siihen!
Destiny: noh.. mitä nyt.
Milena: *nykäisee Destinyn käsikoukkuun* Nyt mennään katokseen.
Milena: No, mistä olit tulossa?
Destiny: *katsoo muualle* kahvilasta
Milena: Destiny, huomaan kyllä ettei kaikki ole hyvin..
*koskettaa kevyesti desun olkapäätä*
Destiny: *ottaa milenan kädestä kiinni*
Destiny: minä.. minä kerron ihan kaiken.
Milena: kiitos.
Destiny: *kuiskaa* en koskaan unohtanut sinua ollessani kuollut
